Viikonloppu meni. Lauantaina tuli vedettyä boolia suoraan boolimaljasta ja tanssittua pöydillä. Ja taas voi hävetä silmät päästään... Ja kaiken lisäks rupee tuntumaan siltä, ettei tostakaan touhusta saa revittyä enää iloa irti samalla tavalla. Mä en tiedä, mitä mun pitää tehdä, jotta tuntisin oloni vähän ehjemmäksi.

No ok, ei se nyt huono ilta ollut. Mulla oli ihan kivaa. Ja kivoja ihmisiä. Että eipä se ainakaan ollut siitä kiinni. En mä oikein tiedä mistä. Ei vaan... tunnu samalta. Tuntuu tyhjältä.

Sunnuntaina bändireenit. Vedettiin vähän mitä sattuu ja sessiot veny kolmetuntisiks. Oon taas tehnyt lupauksia itselleni, mutta en saa niitä pidettyä. Onneks ei tartte lupailla kellekään muulle.

Sit kun mä tiedän, mikä vois ehkä auttaa tähän olotilaan, mut oon liian laiska pistämään asioita kuntoon. Kaiken lisäks taas ajattelen vaan yhtä ihmistä, jota ei pitäis ajatella. Mikä ihme. Tätä on jatkunut jo liian pitkään... Ja se saa ahdistumaan. Sekin kauhee ihme.

Mulla on ollu viimeset pari kuukautta sellanen fiilis, että aina kun katson peiliin, rupee vituttamaan. En tykkää yhtään siitä, mitä näen. En oo yhtään tyytyväinen itseeni millään tasolla. Oon laiska, tyhmä ja saamaton. Se yksistään tietysti riittäis, mutta on niin paljon muutakin...

Tänään oli ihan kivaa duunissa. Ei juuri mitään tekemistä mutta niin kiva kohde, ettei se haittaa. Ja hyvää seuraa. Sit ostin telkkarin 30 eurolla ja päivän päätteeks sain kuulla totuuksia. Sitten yritin viettää iltaa tekemättä ja ajattelematta juuri mitään tähdellistä. Edellinen onnistui ihan hyvin. Nyt väsyttää ja ahdistaa. Paljon.