Noniin. Moneskohan kerta tää nyt sitten on, kun yritän aloittaa säännöllisen blogin pitämisen. Joka tapauksessa, nyt löytyi suomenkielinen palvelu, joka ehkä toimii niinkuin haluankin. Vaikuttaa alkuun ihan hyvältä joskin vielä vähän sekavalta. Mutta eiköhän se siitä.

Mä en oo vielä päättänyt, haluanko tästä kuinka julkisen. Periaatteessa olis kiva vuodattaa vähän enemmän mutta se vaatis sit puolestaan aika rajattua lukijakuntaa. Onneksi siihen voi itse vaikuttaa hyvinkin pitkälle. Mutta enpä tiedä sitten onko siinä kauheesti järkeä kirjoitella blogiin jotain, mikä on tarkoitettu vain muutamalle. No joo... Mutta ehkä tää auttaa mua pysymään järjissäni vähän paremmin. Olis hyvä muutenkin kirjotella enemmän pitkästä aikaa. Tavoitteena olis tässä syksyn mittaan saada aikaiseksi luotua tekstiä lyriikan muodossa. Partanen pääsee intistä ja voi taas täyspainoisesti keskittyä musiikin tekemiseen bändin kanssa. Eli tärkeintä on, että kirjoittaa. Mietitään myöhemmin lisää sitten.

Mä en ole vieläkään saanut aikaseks opetella tekemään kotisivuja. Eikä siitä taida ikinä tulla mitään. Oon vähän liian perfektionisti. Jos en osaa tehdä juuri sellasia sivuja, kuin haluan, en tee mitään. Eli en siis tee mitään. Asiat jää aina kesken. Suunnittelen ne ja sitten jätän kesken. Tyypillistä. Mutta niiden kotisivujen suhteen oon siis jo luovuttanu jo aikaa sitten. Tehkööt, ken osaavat. Minä tyydyn tähän. Ainakin toistaiseksi.

Luin tuossa jonkin aikaa sitten pitkästä aikaa vanhoja runoja. Oli aika... mielenkiintoista. Jos osaisin kirjoittaa edes niin hyvin kuin silloin, tästä vois joskus tulla jotain. Niissä oli hiomista mutta pirun hyviä ideoita myös. Ehkä joku päivä vielä... Sitä odotellessa voisin kirjoitella paskaa tänne tämmösen tajunnan virran muodossa. Tai jotain sinne päin. Vaikka sitten ihan vaan pitääkseni itseni järjissä. Se on ollut viime aikoina hyvinkin vaikeaa.

Mutta se siitä. Tässä oli ihan tarpeeks yleistä jorinaa ensimmäiseksi merkinnäksi. Pitänee tutustua palveluun vielä tarkemmin ja katsoa mitä tästä voikaan saada irti. Ehkä kerrankin onnistun pitämään blogia pidempään kuin kaksi viikkoa.